Niin kuin monessa muussakin asiassa, myös blogin kirjoittamisessa vaikeinta on aloittaminen. Idea omasta blogista heräsi jo lähes vuosi sitten, kun olimme asuneet meidän ensimmäisessä, omassa kodissa ensimmäisen kesän. Tuolloin Paratiisikodin isäntä eli Jesse totesi yhtäkkiä, että haluaisi joskus jakaa tietämystään esimerkiksi puutarhanhoidosta blogin muodossa. Siitähän se ajatus sitten lähti. Talvi oli tupaten täynnä tekemistä, mutta paineiden helpottaessa ja kesälomalle päästessä ajatus omasta blogista alkoi elää uudelleen.
Me ollaan molemmat hurahtajia. Kun innostumme jostain, paneudumme siihen täysillä. Perfektionistin ja ylisuorittajan (tutut tietää, kumpi on kumpi) yhdistelmä ei välttämättä ole se kaikista helpoin, jos rentoa ja stressitöntä elämää tavoittelee, mutta taitoa ja tietoa erilaisista asioista tässä kyllä kertyy. Miksi emme siis jakaisi sitä tietoa myös muille.
Me, eli Jesse ja Maria |
Ennen ensimmäisenkään blogitekstin kirjoittamista edessä oli kuitenkin se hankalin tehtävä: miten keksiä blogille nimi. Aihetta koskevia blogitekstejä ja oppaita löytyy loputon määrä. Hyvän nimen pitäisi kertoa lukijalle, millaista sisältöä on odotettavissa ja sopia blogin teemaan. Toisaalta olisi hyvä, kun se olisi mahdollisimman persoonallinen ja jopa täysin itse keksitty sana, mutta silti on todella paha virhe, jos google ei tunnista, mistä blogi kertoo. Nimen pitäisi olla lyhyt ja mieleenpainuva, mutta kuitenkin mahdollisimman persoonallinen - ehkäpä jopa pidempi lause, josta saa hauskan lyhennelmän. Olisi hyvä, jos nimi olisi suoraan jokin suosittu hakusana, mutta toisaalta ei saisi hukkua massaan, eikä näyttäytyä googlelle pelkkänä spämminä. Huonosti valittu nimi pahimmillaan karkoittaa lukijat kokonaan ja tuhoaa koko blogin, mutta hei - vaikka nimi menisikin täysin pieleen, pystyt kuitenkin aina muuttamaan blogin nimen tai kertomaan tarinan nimen takana, ja luomaan kuitenkin menestyksekkään blogin!
Toisin sanoen, kiitos vinkeistä, mutta nimi oli edelleen keksimättä. Halusin kirjoittaa puutarhanhoidosta, remontoinnista, sisustamisesta, tee-se-itse-projekteista, taiteilusta, urheilusta, kokkailusta - aivan kaikesta, mikä meille on tärkeää elämässä (mikä tietenkin on virhe numero 1 - älä nyt missään nimessä kirjoita kaikesta, mistä haluat, vaan valitse yksi, tarkkaan rajattu aihe, jos et halua karkottaa kaikkia lukijoita heti alkuunsa). Ei mikään yksittäinen sana pidä koko meidän elämää sisällään. Hurahdus oli suosikki numero 1, mutta se oli valitettavasti jo varattu. Pyöriteltiin kaikkea Karanteenikodista Rusakonpesään (niitä asuu meidän terassin alla ja kukkapenkeissä), mutta mikään ei vaan tuntunut Hurahduksen jälkeen hyvältä.
Kaikkien kasvien vihollinen |
Lopulta Paratiisikoti alkoi kuitenkin tuntua oikealta. Tämä koti on meidän unelma ja tämän hetken suurin hurahdus. Tämän tontin rajojen sisään (ja laajennetulle takapihalle, eli metsään) mahtuu suurin osa meidän elämästä harrastuksineen kaikkineen. Meillä on kellarissa täysin toimiva kuntosali, pururata alkaa takapihalta ja autotalli on mahtava tila öljyvärimaalaukselle, tankotanssille ja vanhojen huonekalujen tuunaukselle. Piha, mikä vuosi sitten oli pelkkä nurmikenttä, on kaivettu täyteen lukemattomia kuoppia istutuksia varten ja nyt odotellaan, että viidakko kasvaa. Takapihan metsä ja sen takaa aukeava niitty ovat myös kuin omaa pihaa. Rakkaus luontoon on levittäytynyt myös sisälle, ja näkyy niin tapeteissa kuin viherkasvien määrässäkin. Talosta on tullut koti ja kodista elämäntyyli, jonka haluamme jakaa muiden kanssa.
Näkymä ruokailutilasta olohuoneeseen |
Tämä on meidän paratiisi. Tervetuloa mukaan.
-Paratiisikodin emäntä, Maria
(Kun perustat blogia, älä myöskään missään nimessä tee postausta, jossa esittelet blogin eri aihealueet. Onhan se nyt täysin amatöörimäistä.)
Löydät Paratiisikodin myös Instagramista ja Facebookista.
Hei!
VastaaPoistaTulin kurkistamaan tänne blogiisi.
Ihana ja mukaansa tempaava kirjoitus.
Niin, totta tuo otsikko, itsekkin miettinyt samaa asiaa kahden blogin verran.
Tämä nykyinen blogini ei ole vielä kovin vanha ja päivittelen sitä aina kun hommiltani kerkiän.
Se on lähinnä harrastus, kun pidän kirjoittamisesta ja kuvaamisesta, niin tässä yhdistyvät ne kumpikin.
Ihania blogi hetkiä sinulle/teille tästä se sitten alkaa, mielenkiintoinen matka blogien
" ihmeelliseen" maailmaan.
T: - Satuli -
Moikka! Kiitos, kiva kun löysit lukijaksi :) Sama täällä, olen aina rakastanut kirjoittamista ja viime vuosina opetellut myös valokuvausta. Blogi yhdistää nyt ihanasti molemmat harrastukset ja jatkaa tavallaan nuoruusvuosilta tuttua päiväkirjan kirjoittamista hieman erilaisessa muodossa. Katsotaan, mihin tämä tie vie! :)
Poista-Maria