Borgströmin puiston tarina – Tupakkapellosta kohtaamispaikaksi

 

Borgströmin puisto, syyskuu 2024.

Varallisuuserojen jakama kaupunki

Vanhan Porvoon rikas kaupunkikokonaisuus muodostuu luonteeltaan hyvin erilaisista alueista. Aikanaan kaupungin jo yli 600-vuotiaassa historiassa kauppiaat ja virkamiehet asettuivat Porvoon parhaille paikoille jokivarren, raatihuoneen ja kirkon ympäristöön, kun taas käsityöläiset levittäytyivät kaupungin etelä- ja pohjoisosiin. Köyhimpien oli tyytyminen kirkosta itään päin sijaitsevaan vaikeapääsyiseen mäkeen. 

Varallisuuserot kuvastuivat niin rakentamisessa kuin pihojen käytössä. Kauppiaiden ja virkamiesten tontit olivat suuria ja talot näyttäviä sekä ajalleen tyypillisesti koristeltuja. Eri alueilla oli myös toisistaan poikkeavia ympäristön ominaisuuksia, jotka ovat nähtävissä edelleen: kauppakaduilla sekä aukioilla tila on huomattavasti julkisempaa, kuin mutkittelevilla sivukaduilla ja niiden varrella sijaitsevilla aukioilla ja puistikoissa. Kauppiastonteilla yksityinen ja puolijulkinen tila nivoutuvat yhteen asteittain.

Alueellinen jakautuminen oli aikanaan ja on monissa paikoin edelleen nähtävissä myös pihojen rakenteessa ja kasvilajistossa. Kirkkotorin ympäristössä ja keskiaikaisperäisillä kapeilla rantatonteilla oli paljon lähes kauttaaltaan kivettyjä kauppias- ja käsityöläispihoja. Pienemmät asuinpihat sijaitsivat pääasiassa ylhäällä kallioisella mäellä. Isoja puutarhapihoja puolestaan löytyi sekä Kirkkotorin itä- ja pohjoisreunalta että Jokikadun ja Välikadun välisestä rinteestä. Vaikeasti rakennettavassa rinteessä oli aikanaan puolensa: lämmin rinne oli suotuisa arimpienkin kasvien kasvatukseen. 1700-luvulla alueen suurin tontti kuului Porvoossa apteekkarina toimineelle Bergströmille, joka viljeli puutarhassaan lääkekasveja sekä omaan käyttöön että myös myyntiin.

Entinen Bergströmin puutarha, nykyinen Borgströmin puisto.

Silloisen Bergströmin puutarhan kohdalla Papinkadun varrella sijaitsee nykyisin Borgströmin puisto. 1930-luvulla rakennettu puisto periytyy vuonna 1911 vahvistetusta asemakaavasta (Gustaf Nyströmin asemakaavaehdotus vuodelta 1907), jonka luonnoksessa esitettiin puistoja ja istutuksia vanhan kaupungin alueelle. Nykyinen puistoalue oli aikanaan 1700-luvulla osa pappilan silloista tupakkapeltoa.

Sodan varjostamat vuodet

Borgströmin puistolla on vaiherikas historia, jossa osaansa näyttelee myös sodan uhka. Syksyllä 1939 Porvoossa varauduttiin mahdollisiin ilmapommituksiin rakentamalla kaupunkilaisten turvaksi maanalaisia suojahautoja. Yksi näistä sijaitsi Borgströmin puiston alla. Vuodelta 1939 on peräisin myös puiston Papinkadun puoleisessa päädyssä oleva Lennart Segerstrålen suunnittelema Kuninkaallisen kaartinrykmentin muistomerkki.

Kuninkaallisen kaartinrykmentin muistomerkki.

Tiistaina 13.2.1940 porvoolaiset havahtuivat hälytyssireenien ulvontaan. Suomi kamppaili talvisodan keskellä olemassaolostaan ja neuvostoliittolaiset hyökkäsivät Porvooseen jo kolmannen kerran. Kaupunkilaiset kiiruhtivat välittömästi lähimpiin pommisuojiin ja myös Rihkamatorin ja Bergströmin puiston sekä WSOY:n tehdasrakennuksen väestösuojassa oli tilaa sadoille kaupunkilaisille. Vaaran ollessa ohi pommisuojista nousevilla porvoolaisilla oli vastassaan kymmenien viholliskoneiden kylvämien satojen räjähdys- ja palopommien vaurioittama palava kaupunki.

Tuhkan keskeltä kohonnut keidas

Sotien jälkeen tulevaisuus näytti valoisammalta. Borgströmin puistoon suunniteltiin mm. vuonna 1945 kesäteatteria, joka lopulta kuitenkin jäi toteuttamatta. Erilaisissa porvoolaisten Facebook-ryhmissä muistellaan puistossa olleen vuosikymmenten varrella monenlaista kevyempää toimintaa: puistossa on pelattu niin pesäpalloa kuin laskettu kaupungin jäädyttämää talviliukumäkeä. Eräs 1949 Porvooseen muuttanut muistelee puistossa kaupungin kustantamana toiminutta puistotätiä. Nykyisin Borgströmin puisto on niin lapsia kuin aikuisia ilahduttava vehreä ja viihtyisä puistoalue Vanhan Porvoon keskustan puoleisella laidalla.

Puistoa rajaavat pensasangervoaidanne ja jalosyreenien rivistö (taustalla).

Puiston itäisellä laidalla olevan nurmialueen keskellä kasvavat vanhat hopeapajut ovat varmasti jokaiselle porvoolaiselle ensimmäisenä mieleen muistuva elementti Borgströmin puistosta puhuttaessa. Alueen yläpäädyssä on pääosin pienille lapsille suunniteltu leikkipuisto, jota rajaa muusta puistoalueesta nukkeruusuaidanne. Puiston keskellä olevalla istutusalueella kasvaa punaisia Hanne-ryhmäruusuja. Puistokäytävän Borgströmintien puoleista laitaa reunustaa pensasangervoaidanne ja lisäksi Borgströmintien reunassa olevalla nurmialueella on jalosyreenien rivistö. Kuninkaallisen kaartinrykmentin muistomerkin taustalla kasvaa lumimarjapensaita ja kaksi suurta tammea, jotka tarjoavat kesähelteillä suojaisaan rinteeseen kipeästi kaivattua helpotusta paahteelta.

Reitti tammen alta kohti leikkipuistoa hopeapajurivistön ohi.

Yhteiset kokemukset ja tarinat osana kulttuuriperintöä

Ihmisten asenteita ja arvostuksia kulttuuriperintöä kohtaan tutkineessa kulttuuribarometrissä (2017) erityisen tärkeään asemaan nousivat ihmisten yhteiset kokemukset ja tarinat, joista rakennettu ympäristö monesti kertoo omaa tarinaansa. Moni tarina sitoutuu tiettyyn ympäristöön, joka voi toimia kokijan historiaansa kiinnittävänä muistin paikkana. Rakennetulla ympäristöllä on tällöin mahdollisuus vahvistaa paikallisidentiteettiä ja ryhmään kuulumisen tunnetta. Tällainen yhteisöllisyys ja ”yhteinen muisti” on lähes käsin kosketeltavissa myös porvoolaisten Borgströmin puistoa koskevissa keskusteluissa.

Ortokuva vuodelta 1950. (Lähde: Porvoon keskeisten alueiden kulttuuriympäristöselvitys, 2021)

Kulttuuriympäristö on kokonaisuus, joka muodostuu erilaisista ja eri-ikäisistä maisemista, rakennetuista ympäristöistä ja arkeologisesta perinnöstä. Etenkin Porvoon kaltaisessa pitkän historian omaavassa ympäristössä näkyy ihmisen toiminta sekä vuorovaikutus luonnon kanssa aina keskiajalta nykypäivään asti. Kulttuuriperintö on yhteiskunnallisesti merkittävä voimavara, joka tuo maailmaan merkityksellisyyttä, syvyyttä ja perspektiiviä, minkä vuoksi sen vaaliminen niin Porvoossa kuin muuallakin on erittäin tärkeää.

Moderni tradition pelastuksena

Borgströmin puiston alueen kehityskulku mukailee siirtymää puutarhataloudesta puutarhataiteeseen Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Aikanaan 1700-luvulla tupakkapeltona kasvanut maa muuntui ensin suureksi yksityiseksi hyötypuutarhaksi ja lopulta kaupunkilaisten yhteiseksi julkiseksi kaupunkipuistoksi. Vaikka Vanha Porvoo on nykyään sekä kaupunkilaisten keskuudessa että valtakunnallisella ja vielä laajemmin myös valtioiden rajat ylittävällä tasolla arvostettu historiallinen maisema ja kulttuuriympäristö, ei ole itsestäänselvyys, että kaupunginosa seisoo historiallisessa muodossaan paikallaan edelleen.

Vuodelta 1833 peräisin oleva kartta, johon on piirretty uusi asemakaava.
(Lähde: Porvoon keskeisten alueiden kulttuuriympäristöselvitys, 2021)

Vuonna 1832 arkkitehti Carl Ludvig Engel laati Porvoolle keisari Nikolai I:n määräyksestä uuden shakkilautamaisen ruutuasemakaavan, joka toteutuessaan olisi pyyhkäissyt kartalta myös koko Vanhan Porvoon. Onneksi suunnitelman toteuttaminen aloitettiin helpoimmasta päästä vielä rakentamattomasta kaupungista. Vuonna 1889 Porvooseen kotiutunut taiteilija Louis Sparre ehti avata näkemyksillään porvoolaisten päättäjien silmät ennen vielä nykyaikanakin pääpiirteiltään keskiaikaisen asemakaavansa mukaisen kaupunginosan hävittämistä. Sparren tarmon ansiosta lopullinen Vanhan Porvoon suojelu toteutui lopulta vuonna 1933 Borgströmin puiston rakentamisen aikoihin.

Porvoon kaupungin asemakaava vuodelta 1930. (Lähde: Kansalliskirjasto)

Suojelupäätöksestä huolimatta Vanhan Porvoon arvon kehittyminen vei vielä pitkän aikaa. Vuoden 1832 kaavamuutoksen myötä kaupungin varakas väestö oli muuttanut pois vanhasta kaupungista, jonne jäivät vain ne, jotka eivät kyenneet uudisrakentamiseen. Varojen puute oli yksi merkittävimmistä syistä Vanhan Porvoon säilymiselle, mutta siksi alue myös jatkoi rapistumistaan lähes vuosisadan. Paikallisten kertoman mukaan Vanha Porvoo oli vielä 1970-luvun lopulla heikoissa kantimissa ja suurin osa rakennuksista suorastaan surkeassa kunnossa. Vanhoja puutaloja alettiin vasta sen jälkeen pikkuhiljaa kunnostaa, kunnes 1990-luvulla alue alkoi olla jo arvokasta aluetta. 2000-luvulla kiinteistöjen hinnat lähtivät karkaamaan muuhun kaupunkiin verrattuna käsistä.

Puhuttiin sitten arkkitehtuurista tai maisemasuunnittelusta, sana ”moderni” herättää monenlaisia ja usein hyvin ääripäissä liikkuvia tuntemuksia. Vaikka allekirjoittanutkin sortuu monesti pitämään modernia suunnittelua kaiken kauniin ja vanhan tuhona, on tunnistettava sanan monimerkityksellisyys ilmiönä ja käsitteenä. Sanaa on keskiajalta lähtien käytetty merkityksessä ”nykyinen” vastakohtana menneisyydelle, ja jokapäiväisessä kielenkäytössä modernilla tarkoitetaan uutta, nykyaikaista, ajankohtaista tai muodikasta. Modernia ja traditiota ei tarvitse kuitenkaan välttämättä käsittää toistensa vastakohtina.

Vanha kohtaa uuden: Borgströmin puisto sijaitsee Vanhan Porvoon laitamilla, jossa historiallinen maisema kohtaa uudemman Porvoon keskustan.

Modernin ja perinteen voidaan ajatella kietoutuvan yhteen ja traditio voidaan nähdä osana modernisaation, yhteiskunnallisen murroksen ja yhteiskunnan nykyaikaistumisen prosessia. Suomalaisen puutarhataiteen moderni on eräiden lähteiden mukaan nähtävä ennen kaikkea oman tradition rakentamisena. Tämä ajattelutapa ei voisi paremmin istua Vanhan Porvoon maisemaan ja sen historiaan, sillä ilman aikanaan modernia ajatusta Vanhan Porvoon suojelusta historiallinen maisema ei olisi säilynyt tähän päivään asti.

Historia kietoutuu aina nykyisyyteen erottamattomana osana. Kun tätä blogitekstiä kirjoittava tytär soitti 1960-luvulta asti Porvoossa vaikuttaneelle isälleen paikallisnäkökulmaa varten, selvisi, että lapsuudessani etsiessämme kotia Porvoosta meinasimme päätyä myynnissä olevaan taloon juuri Borgströmin puiston kulmalle. Nyt 21 vuotta myöhemmin se talo ja Borgströmin puisto seisovat edelleen muuttumattomina paikoillaan osana tätä modernisoituvaa kaupunkia, sen vuosisatojen pituista historiaa ja toivottavasti vähintäänkin yhtä pitkää tulevaisuutta.

Talo Borgströmin puiston laidalla.

Teksti: Maria Koskelainen

Lähteet: 

Jämbäck. (n.d.). Pommikoneet Porvoon taivaalla 1940. Porvoon museon verkkosivut. Noudettu 2.12.2024 osoitteesta https://www.porvoonmuseo.fi/pommikoneet-porvoon-taivaalla-1940/

Kansalliskirjasto. (n.d.). Borgå stadsplan: Porvoon kaupungin asemakaava. Kansalliskirjaston kirjastoverkkopalvelut. Noudettu 6.12.2024 osoitteesta https://www.doria.fi/handle/10024/92022

Porvoon kauppiasyhdistys. (n.d.) Porvoon historia. Porvoossa.fi -verkkosivusto. Noudettu 6.12.2024 osoitteesta https://porvoossa.fi/historia/

Porvoon kaupunki. (n. d.). Borgströmin puisto. Porvoon kaupungin verkkosivut. Noudettu 2.12.2024 osoitteesta https://www.porvoo.fi/asuminen-ymparisto/puistot-ja-muut-viheralueet/puistot/borgstromin-puisto/

Porvoon kaupunki. (n.d.). Leikkipuistot. Porvoon kaupungin verkkosivut. Noudettu 2.12.2024 osoitteesta https://www.porvoo.fi/asuminen-ymparisto/puistot-ja-muut-viheralueet/leikkipuistot/

Porvoon kaupunki. (2018.) Vanhan Porvoon Rakennustapaohje. Porvoon kaupungin verkkosivut. Noudettu 2.12.2024 osoitteesta https://www.porvoo.fi/app/uploads/2021/09/AK-512_Vanhan_Porvoon_Rakennustapaohjeet.pdf

Schalin & Karlsson. (2021). Porvoon keskeisten alueiden kulttuuriympäristöselvitys 2021. Kati Salonen ja Mona Schalin Arkkitehdit Oy sekä Arkkitehtitoimisto Kristina Karlsson. Porvoon kaupungin verkkosivut. Noudettu 2.12.2024 osoitteesta https://www.porvoo.fi/app/uploads/2022/08/2_1_FI_Porvoon_keskeiset_KYMP.pdf

Sinkkilä, Donner & Mannerla-Magnusson. (2016). Unelma paremmasta maailmasta. Moderni puutarha ja maisema Suomessa 1900-1970. Aalto-yliopiston julkaisusarja.

Viitanen, A. (9.11.2024). Facebook-julkaisu ja keskustelu kommenteissa. Porvoolaiset-ryhmä. Noudettu 2.12.2024 osoitteesta https://www.facebook.com/groups/175987392602235/posts/tunnen-aina-jonkinlaista-mystisyytt%25C3%25A4-t%25C3%25A4ss%25C3%25A4-borgstr%25C3%25B6min-puistossa-joka-on-rakenne/2756379257896356/?_rdr&checkpoint_src=any