Persikkapuiden varjossa

Erikoisemmat hedelmäpuut - persikka ja aprikoosi

Kuvapankkikuva - persikkapuu

Olen aina ollut kiinnostunut luonnosta. Jo pienenä isovanhempien kanssa mökkeily ja sienestäminen vei mennessään. Sukulaiset muistelevat aina hieman huvittuneina, miten minulle piti lukea sienikirjoja iltasaduksi. Noin 7-vuotiaana toivoin joululahjaksi eksoottisia hedelmiä - pepinoa, miniananasta, karambolaa, litsejä ja muita lähimarketin hedelmäosaston antimia maisteltiin joulunaika innoissaan. Litseistä löytyneistä siemenistä kasvatin myös itse kasveja.

Vihdoin keväällä 2019 omaan puutarhaan päästessä innostuin hyötykasveista. Valitsin puutarhaamme tottakai myös satoisia ja varmoja perinteisiä kasveja, mutta erityisesti kaikki hieman erilaiset, suomalaisessa puutarhassa epätavalliset ja eksoottisemmat kasvit kiinnostivat. Hedelmäpuita googletellessani törmäsin Ylen juttuun persikankasvatuksesta. Lähdin selvittämään, voiko persikasta todella saada Suomessa hedelmää ja onnistuisiko se meidän omassa puutarhassamme Porvoossa.

Kuvapankkikuva - persikkapuu

Ensimmäisenä selvitin, mitkä persikkalajikkeet ovat kestävimpiä ja parhaiten pohjoiseen sopivia. Suomenkielisistä lähteistä oli tässä eniten apua, sillä niistä sai varmimmin tietoa kasvatuksesta juuri Suomen olosuhteissa. Päälähteenä käytin Niittytilaa, josta löysin tietoa myös aprikoosin kasvatuksesta. Latviassa on tehty paljon kehitystyötä merellisissä olosuhteissa menestyvien persikkalajikkeiden suhteen, joten latvialaiset lajikkeet menestyvät luultavasti Suomessa parhaiten. Meille valikoituivat viime keväänä saatavilla olleet lajikkeet Maira ja Spura. Emme päässeet vielä maistelemaan hedelmiä, mutta lukemani mukaan niiden pitäisi olla maukkaita. Saimme kuitenkin jo viime keväänä nauttia kauniista, vaaleanpunaisesta kukinnasta, jolla on jo itsessään koristearvoa, vaikka hedelmiä ei joka vuosi saisikaan.

Kuvapankkikuva - persikan kukinta

Persikat Maira ja Spura ovat molemmat itsepölytteisiä, eli ne eivät tarvitse toista puuta tuottaakseen hedelmää. Ristipölytys kuitenkin luultavasti parantaa satoa. Aprikooseista osa itsepölytteisiä, kun taas osa tarvii ristipölytystä. Persikat ja aprikoosit saattavat myös pölyttää toisiaan ristiin. Aprikoosilajikkeista meille valikoitui Lasma. Lasman pölyttymisestä löytyy ristiriitaista tietoa: Omenakummun mukaan se on osittain itsepölyttyvä, kun taas Niittytilan mukaan kokonaan itsepölyttyvä. Persikat ja aprikoosit voivat kuitenkin myös pölyttää toisiaan ristiin, joten kaksi persikkapuutamme auttavat pölytyksessä myös. 

Persikat ja aprikoosit kukkivat hyvin aikaisin jo ennen kirsikoita ja ovat siten kevään ensimmäisiä kukkijoita. Siihen liittyy riskinsä, sillä halla saattaa joskus tuhota kukat. Aprikoosi Lasman valintaa puolsi myöhäinen kukinta, vaikka muitakin Suomessa pärjääviä aprikoosilajikkeita on kyllä olemassa. Aprikoosin kukkia emme ole vielä päässeet näkemään, mutta ne tulevat luultavasti olemaan valkoisia.

Kuvapankkikuva - aprikoosin kukinta

Sekä aprikoosi että persikka tarvitsevat runsasravinteisen ja tuoreen, mutta vettä läpäisevän ja hiekkapitoisen maan. Liiallinen kosteus altistaa sienitaudeille. Me istutimme kaikki puut tontin aurinkoisimpiin, lämpimimpiin paikkoihin, mikä on myös eduksi kummallekin hedelmälle. Lasma tekee noin 30g painavia aprikooseja, Mairan ja Spuran persikat taas ovat 50-80g painavia. Puut kasvavat noin 3-4 metriä korkeiksi. 

Jos haluaa omalle pihalleen persikka- tai aprikoosipuun, kannattaa olla nopea. Puut on monena keväänä myyty loppuun nopeasti, sillä niitä on niin vähän tarjolla. Omat puumme olemme tilanneet Niittytilalta. Jotkut hyvin varustellut puutarhamyymälät myyvät niitä kuitenkin ympäri Etelä-Suomen. Porvoossa olemme nähneet niitä esimerkiksi Piha-Centerillä.

Kuvapankkikuva - aprikoosipuu

Ensimmäisestä talvestaan pihallamme puut tuntuvat selvinneen hyvin. Lunta oli valtavasti, joten se osaltaan suojasi puita. Aprikoosi kärsi lumen painosta oksavaurioita, mutta vauriot onneksi rajoittuivat alimpiin oksiin, jotka olisimme luultavasti leikanneet pois kuitenkin. Nyt odottelemme innolla kukintaa - sen pitäisi tapahtua huhti-toukokuussa, eli hyvin pian. Toivotaan siis tasaisen lämmintä kevättä!

-Paratiisikodin Jesse

Löydät Paratiisikodin myös Instagramista ja Facebookista.