Olen niin odottanut, että pääsen kirjoittamaan meidän viime talven remontista ja esittelemään tulokset ennen-jälkeen-kuvin. Ei ollut mikään ihan pieni urakka, vaikka pelkkää pintaremonttia olikin. Pistin tuulemaan syntymäpäivänäni joulukuussa. Tuolloin marssin heti töiden jälkeen tapettikauppaan ja siitä se kaikki sitten lähti. Taisi olla keskiviikko ja jo seuraavana maanantaina tapetit olikin jo tilattu koko keskikerrokseen, eli ruokailutilaan, olohuoneeseen, aulatilaan ja keittiöön. Tapetteja odoteltiinkin sitten reilusti tammikuun puolelle, mikä loppujen lopuksi oli ehkä hyvä asia, kun saatiin vielä joulu asua rauhassa ja normaalisti ilman remonttia.
 |
Tapetit löytyivät kaikki BoråsTapeterin valikoimista. Tilasimme ne porvoolaisen MN-tapetin kautta.
|
Olen ehkä hieman nopea käänteissäni, niinkuin kaikki minut tuntevat tietävät. Mieheni Jesse aina välillä nauraa sille, miten nopeasti idea muuttuu käsissäni toteutukseksi (ja välillä sitten kiroaa samaa asiaa, kun mikään ei koskaan ehdi valmistua, ennen kuin seuraava projekti on jo täysillä päällä). Tapetit olivat jo matkalla Porvooseen, kun vasta aloimme miettimään, miten ihmeessä saamme ne seiniin kiinni. Meidän talo on siis kivirakenteinen ja myös väliseinät ovat pääosin kiveä. Ruokailutilassa ja olohuoneessa seiniä ei ollut levytetty mitenkään, vaan kivipinta oli käsitelty rypyläpintaiseksi - vähän kuin ulkoseinien rappaus, mutta pehmeämpi. Oli selvää, että sellaiseen seinään ei tartu mikään tapetti.
 |
Jo hiottua seinäpintaa, josta saa ehkä kuvan, kuinka täynnä pientä rypylää kaikki seinät olivat.
|
Seinien levytys olisi ollut valtava homma, joten päätimme kokeilla seinien hiomista itse. Suureksi helpotukseksemme rypyläpinta oli jokin pinnoite, joka lähti suhteellisen helposti jopa ihan käsin hiomalla. Hiottavaa pinta-alaa oli kuitenkin paljon, sillä pelkästään ruokailutilassa ja olohuoneessa on yhteensä noin 45 neliötä. Kokonainen viikonloppu siinä meni aamusta iltaan, kun hioimme Jessen kanssa sekä käsin että epäkeskolla seinät tasoituskuntoon. Sitä punaista pölyä oli kaikkialla. Onneksi meillä oli mahdollisuus teipata keittiöön ja aulaan johtavat oviaukot kiinni ja kulkea takaoven kautta, niin selvisimme edes hieman vähemmällä sotkulla.
 |
Epäkesko tuli tutuksi.
|
Halusin myös eroon ruokailutilan ja olohuoneen välissä olevien tolppien yhteydessä olevasta hassusta tasosta. Sen lisäksi, että se toi jollain tavalla liikaa mieleen 70-80-luvun, se oli myös kulkureitillä todella hankalasti. Taso sai siis lähteä. Hieman jännitti, että onko sillä jokin rooli kantavissa rakenteissa, mutta uskalsimme silti lähteä moukaroimaan. Ja ei hätää, edelleen on talo pystyssä!
 |
| En päässyt harmikseni moukaroimaan. Se oli kuulemma "miesten hommaa". |
Hiomisen jälkeen oli seinien tasoituksen vuoro. Olimme kuulleet seinien tasoittamisen haasteista niin paljon tarinoita, että luovutimme tässä kohtaa homman ammattilaisille. Vaikka olemme hengeltämme molemmat hyvin tee-se-itse-tyyppejä, on ehkä hyvä osata käyttää tarvittaessa myös ulkopuolista apua. Remonttihommista saa kuitenkin tehtyä myös kotitalousvähennyksen, joten homma ei loppujen lopuksi tullut edes kovin kalliiksi. PL-Rakennus Oy kävi kolmessa päivässä hoitamassa seinien tasoituksen ja pohjamaalauksen, joihin meillä olisi luultavasti mennyt ainakin pari viikkoa. Oli ihan järjettömän mahtavaa palata töistä kotiin ja nähdä ensimmäistä kertaa tilan seinät valkoisina. Ai että sitä valon määrää! He tekivät samalla myös kaksi korvausilmaventtiiliä lisää, ja korjasivat hajoittamamme tolpat olohuoneen ja ruokailutilan väliltä. Suuri suositus siis PL-Rakennus Oy:lle!
 |
Tämä näky odotti ensimmäisen päivän jälkeen, kun seinät oli remppafirman toimesta tasoitettu.
|
Kun kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa tätä taloa, kaikissa ikkunoissa oli sälekaihtimet, jotka oli vedetty alas ja läpi pääsevän valon määrä säädetty lähes minimiin. Pahin pelkoni vielä muuttaessa olikin, että olemmekohan ostaneet pimeän talon, kun punaiset ja harmaat seinät söivät kaiken sisään tulvivan valon ilman sälekaihtimiakin. Vaikka emme itse käyttäneet sälekaihtimia, näyttivät ne jopa auki ollessaan rumilta ikkunoissa. Remontin aikana revin sälekaihtimet vihdoin pois. Tervemenoa, takaisin ei ole tulemista!
 |
Synkkä näkymä takapihalle sälekaihtimien takaa.
|
En voi käsittää sälekaihtimia. Jos pelkää jonkun katselevan sisään, löytyy paljon kauniimpiakin keinoja estää uteliaat katseet. Ja kuka tuolta metsästä muka meille katselisi? Myöskään naapurien tai ohikulkijoiden mahdollinen sisään kurkkiminen talon muilta sivuilta ei haittaa. Ei ketään heistä varmasti kiinnosta jatkuvasti vain keskittyä siihen, mitä naapurissa tapahtuu. Mielestäni on sitäpaitsi mukavaa nähdä esimerkiksi kotoisat valot naapurin ikkunassa ja tietää, että siellä on joku kotona. Se tuo tietyllä tavalla turvaa ja myös yhteisöllisyyttä.
 |
Erittäin harva asia on tuottanut remontin aikana näin paljon iloa, kuin sälekaihtimien poistaminen.
|
Remppafirman lähdön jälkeen vuoro siirtyi jälleen meille. Alkoi se kaikista jännittävin vaihe: tapetointi. Siitä lisää seuraavassa postauksessa!
-Paratiisikodin Maria
Löydät Paratiisikodin myös Instagramista ja Facebookista.
Kommentit
Lähetä kommentti